FESTIVAALIT JA TAPAHTUMAT


Nukketeatterifestivaaleja:

  • Fanatik Figuras – Turun taideakatemian nukketeatterilinjan päättötyöt, Turku, toukokuu 
  • Kangasalan nukketeatteripäivät, Kangasala, toukokuu 
  • Mukamas – Kansainvälinen Nukketeatterifestivaali, Tampere, toukokuu
  • Mustan ja valkoisen teatterifestivaali, Imatra, toukokuu 
  • Satujen sateenvarjo – kansainvälinen nukketeatterifestivaali, Mikkeli, elokuu
  • 7 Sooloa - Kansainvälinen soolonukketeatterifestivaali, Rovaniemi, elo-syyskuu
  • Kesäaika päättyy – Kansainvälinen teatterifestivaali, Oulu, lokakuu  
  • TIP-Fest – Turku International Puppetry Festival, Turku, marraskuu
  • Sampo Festival Nukketeatteri Sampo Kansainvälinen nukketeatterifestivaali, elo-syyskuu.
  • Pikku Aasi Kansainväliset nukketeatterifestivaalit lokakuu Vaasa
  • Joutavat Nukketeatteripäivät, Lappeenranta
  •  
Muita festivaaleja, joissa yleensä nukketeatteria:

  • Kuulas - Kansainvälinen lastenteatteritapahtuma, Kouvola, toukokuu
  • Hippalot - Lasten taidefestivaali, Hämeenlinna, heinäkuu
  • Lasten ja nuorten teatterifestivaali, Oulu, toukokuu
  • Bravo! Kansainvälinen lasten ja nuorten teatterifestivaali, pk-seutu, maaliskuu 2014
  • Hurraa! Lasten ja nuorten teatterifestivaali, pk-seutu, maaliskuu 2013 
  • Valo, Joensuu, marraskuu 
  • Vekara-Varkaus 
  •  
ARTIKKELEITA VUODEN 2017-2018 FESTIVAALEISTA,
kirjoittanut Maiju Tawast



VAASAN TOINEN KANSAINVÄLINEN NUKKETEATTERIFESTIVAALI                             

Kolmikielinen Pikku Aasin Nukketeatteri – Dockteatern Lilla Åsnan – Il Teatrino del Ciuchino järjesti Vaasassa27.-29.10.2017 toisen Kansainvälisen nukketeatterifestivaalin. Tapahtuman tulisieluna toimi jälleen Italiasta Suomeen kotiutunut Cosimo Galiano yhteistyössä Vaasan kulttuurikeskuksen ja paikallisten toimijoiden kanssa. Kolmipäiväinen festivaali tarjosi tasokkaita esityksiä eri puolilta maailmaa sekä kirjaston draamasalissa että Wasa Teaternin näyttämöllä. Festivaalin ohjelmassa oli  myös Pedagoginen nukketeatteri -seminaari.

 Oman jännitteensä festivaalille toivat sankka räntä- ja lumisade sekä erittäin liukkaat ja jäiset tiet ja kiitoradat, joita uhmaten esiintyvät ryhmät saapuivat Vaasaan Porvoosta, Helsingistä, Tanskasta ja Ranskasta.  Kaikki pääsivät kuitenkin haavereitta perille Vaasaan, missä nähtiin monenkielisiä ja sanattomia esityksiä sekä lapsille että aikuisille.

Vaasan kulttuuritoimi tuki tapahtumaa ja kulttuuripäällikkö Sanna Bondas toivotti avajaisissa kaikki tervetulleiksi Vaasaan, mikä oli vuosina 1979 – 90 nukketeatterin mekka Suomessa. Silloinen kansainvälinen festivaali ja Vaasa-Akatemian nukketeatterikoulutus sekä lukuisat seminaarit ja kokoukset vauhdittivat suomalaisen nukketeatterin kansainvälistymistä ja kehittymistä.

Festivaalin ensimmäisenä esityksenä nähtiin kahdesti MARIA BARIC COMPAN´n letkeä nukketeatterikonsertti Salaisuuksien sateenvarjo. Kolme muusikkoa ja nukketeatteritaiteilijaa loivat musiikin, laulun, varjo- ja nukketeatterin kiehtovan esityksen, mikä sai lapset ja aikuisetkin osallistumaan rytmileikkeihin iloisin mielin. Kirjaston draamasalissa pidettiin myös Pedagoginen nukketeatteri -seminaari, missä luennoitsijana toimivat Marjut Tawast, Anne Lihavainen ja Lasse Hjelt, kukin omasta tulokulmastaan.  Lasse Hjelt on työskennellyt vaasalaisessa (ja kansainvälisessä) Nukketeatteri Peukalopotissa ja Vaasan kaupunginteatterissa vuosikymmenten ajan erikoistuneena nukketeatterin tekemiseen ja esittämiseen. Eläkkeelle jäätyään hän toimii nyt myös Pikku Aasin Nukketeatterissa tuoden tähän ensembleen monipuolista osaamistaan.

NUKKETEATTERI OFELIAn Anne Lihavainen puolestaan on työskennellyt suomalaisella nukketeatterikentällä jo 25 vuoden ajan sekä taiteilijana että pedagogina. Seminaarin jälkeen hän esitti sooloteoksensa Joutsenen siipi, vanhoihin marilaisiin uskomuksiin perustuvan varjoteatteriesityksen Jousenpoika Jyksergerstä, joka oppii ymmärtämään ja kuuntelemaan kaikkien eläväisten kieltä. Oili Sadeojan ohjaama ja käsikirjoittama esitys tarjosi kauniin runollisen ja rauhaisan elämyksen kaikille ikäluokille.

Festivaalin toinen päivä alkoi aamupäivällä samaisessa kirjaston draamasalissa, missä NUKKETEATTERIKESKUS POIJUn Bojan Barič esitti joutsenlaulunsa, viimeisen esityksen ohjelmistossa jo 1970-luvulta lähtien olleesta klassikostaan Marionettien vierailu, minkä jälkeen Bojan jäi yli 40 nukketeatterivuoden jälkeen hyvin ansaitulle eläkkeelle. Vielä kerran yleisö sai nähdä marionettitaituria, joka on kiertänyt maita ja mantuja keskieurooppalaisesta marionettiperinteestä ammentavalla esityksellään. Liikutuksen kyynel, jos toinenkin, ilmaantui yleisössä olevien kollegoiden silmäkulmiin Vaasassa Bojania katsellessa. Hänen uransa jatkuu nyt ohjaajana mm. Belgradissa, minne valmistuu nukketeatteriesitys Jules Vernen huimista kertomuksista.

Ranskasta saapunut COMPAGNIE SAMOLOETin DEPUIS...les pingouins volent (KOSKA ...pingviinit lentävät) oli Sacha Poliakovan taitava ja humoristinen sooloesitys kahdesta pingviinikaveruksesta, joista toinen tahtoo matkustaa ja toinen jäädä kotiin. Empaattisen, sympaattisen ja sanattoman esityksen oli ohjannut Turun taideakatemian nukketeatterilinjalla työskennellyt Anna Ivanova-Brashinskaya, jolla on monta rautaa nykyään tulessa mm. Venäjällä, Ranskassa ja muualla maailmalla.  Visualisti, lavastaja ja nukentekijä Sacha Poliakova on Ranskassa myös hyvin tunnettu kirjailija ja kuvittaja jonka kansainvälinen ura on nousukiidossa kuin lentokone, mikä sana sisältyy Compagnie Samoloetin nimeen venäjäksi.
Festivaalin päätösesityksenä nähtiin Wasa Teaterissa tanskalaisen SOFIE KROG TEATERin hulvattoman hauska sirkuksen ja friikkiyden maailmaan sijoittuva Circus Funestus. Esityksessä viljeltiin sumeilematta makaaberia huumoria ja slapstick-komediaa hillittömien hahmojen kuljettamassa epäsuhtaisessa rakkaustarinassa. Nukketeatterin, trikkien, filmipätkien ja musiikin keinoin saatiin aikaan omalaatuinen keitos, mistä ei puuttunut vauhtia eikä vaaratilanteita. Sofie Krogin ja David Faracon taitavasta työskentelystä, rytmi- ja huumorintajusta nauttivat paikalliset teatteriopiskelijat muun yleisön tavoin etukenossa. Tämä esitys oli mainio päätös Vaasan II Kansainväliselle nukketeatterifestivaalille, mistä on syytä kiittää myös moninaista vapaaehtoisten kulttuuritoimijoiden joukkoa.  Yhteen hiileen puhaltava yhteisö mahdollistaa tapahtumia ja taidetta. Mikä on todistettu, jälleen kerran. 


Seitsemän + seitsemän + seitsemän + viisi + yksitoista = 32 Tampereella toukokuussa

Näillä luvuilla toteutui MUKAMAS - Kansainvälinen Nukketeatterifestivaali Tampereella 15. - 19. 2018 jo yhdennentoista kerran sekä perinteisen että modernin teatterin ja monitaiteisuuden merkeissä.  Intensiivisellä ja korkeatasoisella festivaalilla esiintyi seitsemän kansainvälistä ja seitsemän kotimaista esiintyjäryhmää. Espanjasta, Puolasta, Hollannista saapuneet huipputason ryhmät ja sooloesiintyjät toivat Tampereelle peräti seitsemän Suomen ensi-iltaa. Viisi intensiivistä päivää kestänyt festivaali sisälsi kaikkiaan 32 tapahtumaa eri puolilla kaupunkia, missä koettiin huippuhetkiä nukke- ja esineteatterin, fyysisen ja visuaalisen teatterin, musiikin ja muiden taiteiden keinoin toteutetuissa näyttämöteoksissa.
Espanjalainen Insectotròpics -taiteilijakollektiivi esitti hurjan, monitaiteisen ja totaalisen uudelleentulkinnan Punahilkan matkasta omaan itseensä, seksuaalisuuteen ja feministiseen voimautumiseen.  Tullikamarin Pakkahuoneella nähty La Caputxeta Galàctica  (K-18) oli suuren mittaluokan multimedia- ja näyttämöteos, missä katalonialaiset esitystaiteilijat tuottivat livenä sekä kuvataidetta, musiikkia että videotaidetta tanssija-Punahilkan surrealistiselle matkalle naiseuteen. Nupit olivat äänentoistossa todella kaakossa, samoin kuin katsojien kiinnostus ja hämmennys uuden klassikkotulkinnan vyöryssä kolmelta skriiniltä, kaiuttimista ja näyttämöltä. Katalonialaiset onnistuivat dekonstruoimaan Punahilkka-myytin ja tuomaan siihen (oman lähilukunäkemykseni mukaan) sekä Katalonian naisten että taiteilijoiden kamppailun vapaiksi toimijoiksi Francon jälkeisen ajan lähihistoriassa.
Kataloniasta oli saapunut myös David Espinosa, jonka sooloesitys Much Ado About Nothing länttäsi näyttämölle railakkaan esineteatterin merkeissä alle tunnissa Shakespearen tunnetuimmat teokset. Esitys oli ironinen ja leikkisä runsaudensarvi, kitsch-esineiden röykkiöitä animoitiin ja valaistiin pöytäinstallaationa vaikuttaviksi varjo- ja lähikuviksi. Riemunkirjava ja railakas toteutus riemastutti rikkoessaan kaunotaiteen konventioita.  Dramaturgisesti esitys oli hieman laahaava sekametelisoppa, minkä hämmentämisessä David Espinosa kuitenkin osoitti luovuutensa.
Teatr Animacji Puolasta toi Tampereelle kansainvälisesti palkitun esityksensä Molier, mikä ammensi moneen kertaan kalutusta klassikosta uudenlaisen tulkinnan erityisesti nukke- ja draamanäyttelijöiden taituruudella. Tragikoominen tarina mustasukkaisuudessaan riutuvasta kuolevasta taiteilijasta sai pontta härskiydestä ja terävöitti tulokulmaa vallanpitäjien kritiikkiin Moliéren elämäntehtävänä. Molierin ohjaaja, Hollannissa asuva Neville Tranter oli pureutunut terrierin lailla pitkään näyttämötekstiin ja sen ilmaisemiseen näyttämöllä nukketeatterin ja näyttelijäntyön keinoin. 
Hän esitti festivaalilla oman purevan ajankohtaisen sooloteoksensa Babylon, joka tarttui erittäin omalaatuisella huumorilla ja viiltävällä ajankohtaisuudella pakolaisuuteen.  Monikansallisessa ja vuosituhansia jatkuneessa tragediassa eettisesti koulutetutkin ihmiset joutuvat mahdottomien valintojen eteen. Puhumattakaan hätää kärsivistä, jotka etsivät Luvattua maata merten takaa eikä Raamattu, Koraani tai muu Iso Kirja tarjoa tähän ratkaisua. Esityksen henkilöitä olivat muun muassa Jeesus ja lempilampaansa Pinky, jotka pyrkivät kahden vuoden erämaasekoilun jälkeen Afrikan rannikolta Babylonia-saarta kohti suuntaavaan täpötäyteen veneeseen, kuten myös nuori koptipoika ja vanha libyalaisnainen sekä moni muu. Jumala ja hänen uskottu enkelinsä Uriel olivat voimattomia deus ex machina -tyyppejä, kuten myös langennut enkeli Lusifer, jotka Neville sai omalla erityisellä taituruudellaan eläviksi ja koomistraagisiksi hahmoiksi. Suurten kysymysten asettajana Neville Tranter on aivan omaa luokkaansa nukketeatterin maailmassa, missä hän on työskennellyt vuosikymmeniä maineikkaana näyttelijänä, ohjaajana ja kouluttajana. Tranter veti festivaalilla myös työpajan ammattilaisille, jotka saivat tuta, miten tarkasti täytyy perustella nukke/esine/varjoteatterin tekeminen sekä mentaalisella että fyysisellä tasolla.
Tarkkuutta ja herkkyyttä sekä suuria tunteita kokivat ne viisi valittua katsojaa, jotka valittiin kerrallaan kokemaan espanjalaisen Xavier Bobésin sooloteos Things Easily Forgotten Mukamaksen yläkerran pikkuruisessa pimennetyssä huoneessa. Hän tutki osallistujien kanssa erityisen hienovaraisesti sattumuksien vaikutuksia elämäntarinoiden risteämiseen esineteatterin keinoin. Taiteilijan toivetta kunnioittaen esityksestä ei voi kirjoittaa enempää, se kaivertui kuitenkin äärimmäisen koskettavana mieliin ja sai pohtimaan itse kunkin perhehistorioita menneisyydestä nykypäivään.
Aikuisille suunnattujen esitysten joukossa oli myös suomalaisia: Kuuman ankanpoikasen ohjelmistoon kuuluvan Merja Pöyhösen sooloteos Missing Amelia Earhart kertoi herkästi, huumorintajuisesti ja erittäin taitavasti ilmailun uranuurtajanaisen sinnikkyydestä ja uskosta mahdottoman unelman toteutumiseen. Ilmava näyttelijän työ, tarkka ja lennokas nukettaminen sekä hieno visualisointi, joilla seikkailu tuntemattomaan tuotiin näyttämölle, oli upea kokonaistaideteos.
Teatteriohjaaja Jyrki Tamminen ja toimittaja-käsikirjoittaja Anne Välinoro olivat työstäneet Hannu Väisäsen romaanista Vanikan palat monologiesityksen näyttelijä Mika Eerolalle, joka kuljetti sekä näyttelijäntyön että esineteatterin keinoin tragikoomista kertomusta kasarmilla varttuneesta puoliorvosta pojasta kauneutta palvovaksi kuvataiteilijaksi. Kekseliäästi käytetyt, tarkoin harkitut visuaaliset elementit elävöittivät kuvia maalaavaa näyttämötekstiä nukke- ja esineteatteriksi.
Festivaalin lastenohjelmistossa oli esityksiä sekä ulkomailta että kotimaasta. Sloveniasta saapunut Mariborin nukketeatteri toi Tampereelle hellyttävän tarinan Pieni Sininen ja Pieni Keltainen parhaista ystävyksistä, jotka jakavat kaiken yhdessä, myös seikkailut.  Leo Lionnin palkittuun kuvakirjaan Little Blue and Little Yellow perustuva esitys oli selkeää ja lempeää vauvateatteria. Miesnäyttelijät tosin olivat melkoisen vakavanoloisia, pientä kepeyttä ja irrottelua soisi esitykseen lisää. Ehkäpä tämä toteutuu heidän vieraillessaan Helsingissä elokuussa Sampo 2018 Kansainvälisellä nukketeatterifestivaalilla.
Ljubljanan nukketeatteri saapui samoin Sloveniasta, muassaan esitys Aquarium, mikä nimensä mukaisesti tapahtui akvaariossa. Vedenalainen esitys tutkaili vettä, värejä, ilmaa ja jäätä kuljettaen tarinaa vuodenajoista, pinnan alla myös ilmastonmuutoksesta tyynen rauhallisesti. Lapset seurasivat tarkkaan akvaarion tapahtumia, missä sanattomuus ja visuaalisuus kiehtoivat pimeässä näyttämötilassa. Jotkut episodit ja visuaaliset/toiminnalliset elementit jäivät hieman keskeneräisiksi, kahden (jälleen) vakavan miesnäyttelijän käsissä. Lisää leikkiä, Slovenia.
Helsinkiläinen Nukketeatteri Sampo esitti Hällä-näyttämöllä elävän musiikin säestämän klassikkosadun Prinsessa Ruusunen, mikä ammensi perinteisestä tarinasta ruusuisen nukketeatterinäytelmän. Teatterinukkien estetiikka kuutiopäineen poikkesi totutusta, mutta lapsiyleisö ilmiselvästi piti esityksestä kaikessa episodimaisuudessaan. Musisointi ja tarinankerronta vuorottelivat tuttuun tapaan, mikä mahdollisti levottomienkin pienten katsojien pysymisen penkeissään.
Räväkämpää suomalaista lapsille suunnattua nukketeatteri edusti espoolaisen Teatteri Hevosenkengän Mimmi Lehmä ja Varis, mikä perustuu suosittuun ruotsalaiseen lastenkirjaan. Hevosenkengän näyttelijät ilmaisivat itseään railakkaasti näyttelijäntyön keinoin. Nukketeatteri leikitteli sekä mittakaavoilla että ketteryydellä ilmaistessaan ystävyyden kehittymistä tunnetiloista toiseen. Ohjaaja Olka Horilan ote kuljetti esitystä johdonmukaisesti ja reippaassa tahdissa.
Teatteri Mukamaksen Kotiläksy 2 jatkoi tarinaa kirkonkylän kirjastosta, joka avautuu jälleen remontin jälkeen koululaisille kotitehtävien tekemiseen. Tshekkiläisen Jana Bačová-Kroftován ohjaus, visuaalinen suunnittelu ja toteutus, nuket sekä käsikirjoitus toivat näyttämölle jälleen esteettisesti kauniin tarinan, mitä kuljetettiin näyttelijäntyön, nukketeatterin, kirjallisuuden ja runouden sekä musiikin avulla teatterin kotinäyttämöllä Pispalassa.
Mukamaksen toinen festivaaliesitys Hölmöläiset hullutteli iloisesti hölmöläistarinoilla, jotka heräsivät eloon sekä teatterin että elävän musiikin keinoin. Mansi Styczin käsikirjoitus ja ohjaus humoristisine elementteineen takasivat monta riemullista käännettä sankalle katsojajoukolle.
Festivaalilla esiintyi myös kaksi suomalaista pitkän linjan harrastajanukketeatteria. Ensi vuonna 35 vuotta täyttävä Nukketeatteri Hupilainen toi Tampereen keskustan Laikkuun (ent. kirjastotalo) näytelmänsä Timoteus-karhu ja pikkukoira, missä hupailtiin pöytäteatterin keinoin kakun leivonnassa puuttuvasta kananmunan hakukommelluksista. Puolalaiset ammattilaiset olivat jälleen jeesanneet musikaalisia hupilaisia sekä visualisoinnissa että ohjauksessa.
Neljäkymmentäviisi vuotta harrastajavoimin toiminut Nukketeatteri Nirunaru esitti Laikussa Z. Topeliuksen sadun Vattumato, minkä oli varmalla otteellaan dramatisoinut ja ohjannut alan ammattilaisveteraani Oili Sadeoja. Hyväntuulisen ja huumorilla tälläytyneen ”tätiteatterin” esitys oli taattua Nirunarua, kaikessa vilpittömyydessään vetoavaa harrastajateatteria. Esitys oli 1800-luvun lastenkasvatusihanteita heijastavaa, valistavaa topeliaanista nukketeatteria., mitä nähdään useinkin Suomessa.
Suurten ja pienten esitysten lomassa pidettiin myös muistotilaisuus tanskalaiselle Hans Hartvich-Madsenille, joka liittyi toukokuussa suureen taivaalliseen nukketeatteriin Sirppa Sivori-Aspin, Kitta Saran, Henryk Jurkowskin ja monen muun rinnalle. Hän työskenteli takavuosina myös Tampereella, jakoi elämänsä Eestin ja Tanskan välillä sekä edisti kansainvälisiä suhteita alalla.
Festivaali tarjosi myös ihania illanviettoja, missä nautittiin mm. Mukamaksen entisen näyttelijän Henrika Niemisen upeasta laulannasta sekä katalonialaisten jazzahtavasta musisoinnista. Toki festivaalilla nautittiin muutakin … erityisesti todella korkeatasoisesta aikuisten ohjelmistosta ja festivaalin lukuisten työntekijöiden uurastuksen tuloksista. Kahden vuoden kuluttua tavataan taas Tampereella, toivottavasti suurempien ja nykypäiväisten kotimaisten esitysten merkeissä.


NUKKETEATTERI SAMPO VIETTI 40-VUOTISJUHLIAAN TYÖN JA FESTIVAALIN MERKEISSÄ

Nukketeatteri Sampo on vuodesta 1977 lähtien ollut merkittävä suomalaisen nukketeatterin, lastenkulttuurin, musiikkikasvatuksen ja taidekasvatustyön uranuurtaja.  Yli miljoona katsojaa, heidän joukossaan Japanin keisarinna Michiko, on käynyt 40 vuoden kuluessa teatterin näytöksissä sekä koti- että ulkomailla.
Nukketeatteri Sampon perustivat vuonna 1977 Helsinkiin Maija ja Bojan Barič sekä Anneli Forss (sittemmin Petris-Forsell). Teatterin ydinjoukko muodostui Prahan DAMUssa nukketeatteria opiskelleiden Maija ja Bojan Baričin ympärille, joiden kaikki neljä lasta ovat toimineet Sampossa: edesmennyt Anna Barič, nykyinen johtaja Iivo Barič, musiikkikasvattajaksi valmistunut Maria Barič ja nuorimmainenkin Julia Barič. Lisäksi juuri 40 vuotta täyttänyt teatteri on työllistänyt ja työllistää lukuisia eri alojen ammattilaisia, kuten kaikissa esityksissä soittavia ammattimuusikoita.
Teatterin johtajana toimi vuosina 1977 - 2014 Maija Barič, joka on kirjoittanut ja dramatisoinut Sampolle kymmeniä näytelmiä, tehnyt 11 nukketeatterikirjaa sekä sanoittanut ja säveltänyt lukuisia lauluja. Vuonna 2014 Sampon johtajaksi valittiin Iivo Barič, jonka vetämänä teatteri toimii nyt Helsingin ydinkeskustassa sekä lasten että aikuisten kulttuurikeitaana.  Esitysten lisäksi Sampossa järjestetään kursseja lapsille ja aikuisille, taiteilijatapaamisia ja teemallisia klubitapahtumia. Aikuisille suunnatut vierailuesitykset ovat entisestään laajentaneet teatterin toimintaa ja kohdeyleisöä.

Sampon ohjelmistossa on ollut klassikkosatujen, uusien näytelmien ja dramatisointien lisäksi myös vuodenaikajuhliin liittyviä näytelmiä.  Suomessa pisimpään yhtäjaksoisesti ohjelmistossa ollutta teatteriesitystä Yllätyslahja ystävälle on esitetty kolmelle sukupolvelle jo 25 vuoden ajan Sampossa aina joulunaikaan. Sampon nuket ja näyttelijät ovat esiintyneet 1970-luvulta lähtien myös televisiossa, missä on nähty mm. Duppaduulix. Sampo on erikoistunut marionettiteatteriin, mutta käyttää myös monia muita nukketeatterin tekniikoita. Tällä hetkellä Sampon ohjelmistossa on mm. Leonardon lentävät apinat, Leonardo da Vincin keksintöjen innoittama, steampunkin estetiikalla toteutettu musiikillinen nukketeatteriesitys.

Sampo on ollut Suomessa pitkäjänteisen taide- ja musiikkikasvatuksen uranuurtaja.  Erityisesti Maija Barič on vuosikymmenten kuluessa kouluttanut kursseilla ja työpajoissa tuhansia aikuisia ja lapsia nukketeatterin ja musiikin maailmaan. Viime vuosina Sampo on panostanut erityisiin projekteihin Itä-Helsingissä, missä vuonna 2012 toteuttiin Helsingin kulttuurikeskuksen tukemana ja Maria Baričin johtamana Voimaannuttavan nukketeatterin projekti. Se suunnattiin Itä-Helsingin vanhuksille ja hoitohenkilökunnalle sekä sijaisperheissä asuville lapsille ja nuorille. Lisäksi Laakavuoren koululaiset tekivät toisessa projektissa esityksiä varjoteatterina ja tulinukketeatterin keinoin. Maria Barič Company on sittemmin vienyt tulinukketeatteria mm. Kuubaan sekä toteuttanut Suomessa mittavat spektaakkelit Tulilintu ja Toiveiden taivas.
Serbiassakin työskentelevä Bojan Barič - muusikko, säveltäjä, ohjaaja ja nukketeatterivirtuoosi - on vetänyt Tansaniassa vuosina 2004 – 2005 mittavan nukketeatteriprojektin kehitysyhteistyössä. Lisäksi hän on ohjannut Belgradin nukketeatteriin useita esityksiä sekä työskennellyt mm. serbialaisen Nukketeatteri Pinokion kanssa, joka vieraili elokuussa ensimmäisellä Kansainvälisellä Sampo 2017 nukketeatterifestivaalilla Helsingissä.  Bojan on ollut perustamassa myös Nukketeatterikeskus Poijua, joka käynnistyi vuonna 2007 vapaan kentän tuotantoteatterina.

Nukketeatteri Sampo järjesti 29.8. - 3.9.2017 Helsingissä ensimmäisen Kansainvälisen nukketeatterifestivaalin SAMPO 2017, jonka näyttämöinä olivat Sampon lisäksi mm. Annantalo, Savoy-teatteri sekä Esplanadi ja sen esiintymislava. Tapahtuman yhteistyökumppaneina olivat mm. Helsingin Juhlaviikot ja Helsingin kulttuurikeskus. Uusi kansainvälinen teatterifestivaali täydensi merkittävällä tavalla Helsingin kulttuuritarjontaa tarjoten osallistujille myös innostavia teemakeskusteluja sekä klubi-iltoja.

Festivaalilla nähtiin nukketeatteria Ranskasta, Tshekistä, Sloveniasta, Islannista, Serbiasta sekä
eri puolilta Suomea. Esitysten skaala ulottui rujosta kauniiseen, maagisesta lyyriseen ja herkkään. Huikein näky oli serbialaisen Teatr Pinokion Suomessa alun perin tehty valtava Max Metalik, joka marssi rämisten ja tulisena loimuten Esplanadilla jammaillen Umo Jazz Orchestran kanssa. Toisaalla porvoolainen Nukketeatteri Ofelia tarjosi pienille vauvoille moniaistisen väriseikkailun Pallo. Muista esityksistä puhumattakaan, mutta niistä voivat kertoa festivaalille osallistuneet tuhannet tyytyväiset katsojat, yhtenä heistä allekirjoittanut.       
                                                           
                                                                                                                                   Marjut (Maiju) Tawast