 |
| Nukketeatteria Stoassa 17.3.2013. Esiintymässä Circus Strada. |
Sisältö:
- Nukketeatteri Suomessa
- Uranuurtajia
- Murros 1970-luvulla
- Uudet ammattinukketeatterit syntyvät
- 1980-luvulla koulutusta, sooloteattereita ja uusia ammatillisia ryhmiä
- 1990-luvulla uusia tekijöitä ja festivaaleja
- Uusi vuosituhat, yhä dynaamisempaa
- Nukketeatterikirjallisuutta
Nukketeatteri Suomessa
Suomalainen nukketeatteri elää täällä hetkellä hyvin dynaamista vaihetta, jossa kentällä työskentelee kolmen sukupolven toimijoita sekä ammattilais- että harrastajaryhmissä ja sooloteatterin esittäjinä. Perinteinen ja uusi nukketeatteri kukoistavat rinta rinnan, alan kotimaisia ja kansainvälisiä festivaaleja vietetään eri puolilla Suomea kautta vuoden ja koulutustakin on tarjolla kahdessa oppilaitoksessa. Nukketeatteria käsitteleviä tutkielmia ja väitöskirjoja on tehty, alan kirjallisuuttakin on 2000-luvulla ilmestynyt useita teoksia.
Teatteritilastojen valossa näyttää siltä, että nukketeatteri on suositumpaa kuin koskaan historiansa aikana: nukketeatteriesityksissä käy vuosittain yli 200 000 katsojaa yli 2000 esityksessä eri puolilla Suomea. Tilastojen ulkopuolella näytöksiä antavat kymmenet vapaat nukketeatteriryhmät ja soolotaiteilijat sekä lukemattomat harrastajaryhmät. Esityksiin virtaa uutta yleisöä, joka on kiinnostunut myös lukuisista aikuisille suunnatuista nukketeatteriesityksistä ja kokeellisista, poikkitaiteellisista produktioista. Poliittinenkin nukketeatteri on nykypäivää. Perinteinen nukketeatteri on silti hyvin voimissaan: enimmäkseen lapsille suunnattu, vuosien ja vuosikymmenten kokemuksella taiten tehty ja esitetty nukketeatteri on alan valtavirtaa. Nukketeatteria tehdään myös useissa kaupunginteattereissa, televisiossa, sirkuksessa ja tanssiteatterissakin. Soveltavaa nukketeatteria käytetään laajasti mm. taidekasvatuksessa, opetuksessa, museopedagogiikassa ja maahanmuuttajatyössäkin.
Turun taideakatemian nukketeatterikoulutus on vuodesta 1994 lähtien tuottanut alalle kymmeniä uusia ammattilaisia. Eri puolille Suomea on syntynyt uusia yhteenliittymiä – Metropolitan Puppets Helsingissä, Aura of Puppets Turussa, Lapin nukketeatteriyhdistys Rovaniemellä – jotka kokoavat kymmeniä vapaita toimijoita yhteen ja järjestävät laajamittaista toimintaa. Myös kansainvälinen toiminta projekteineen ja vierailuineen on vilkasta. Suomen UNIMA, jonka puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Aapo Repo, täytti 30 vuotta vuonna 2014. Järjestö kuuluu kansainväliseen nukketeatteriliitto UNIMAan aktiivisena toimijana. Kaikki tämä on pitkän kehityksen ja uranuurtajien sinnikkään työn tulosta.
URANUURTAJIA
Suomalaisen nukketeatterin historia esittävänä taiteena alkaa vuodesta 1909, jolloin helsinkiläinen lehtimies, revyykirjailija ja kirjanpitäjä Kalle Nyström perusti Marionett-teaternin. Ensimmäinen suomalainen ammattinukketeatteri toimi 24 vuoden ajan Helsingissä ja kiersi esiintymässä ruotsinkielisillä esityksillään myös muualla Uudellamaalla. Hänen jälkeensä nukketeatteria ovat tehneet monet varhaiset uranuurtajat, kuten lastentarhanopettaja Bärbi Luther. Hän valmisti sisarensa Märthan kanssa varjoteatteriesityksen Per och Brita vuonna 1914. He esiintyivät vuosikymmenten ajan ruotsinkielisissä lastentarhoissa, kesäsiirtoloissa ja monissa lastensairaaloissa.Annikki Setälä opiskeli 1930-luvulta lähtien alaa sekä Saksassa että Ranskassa että Yhdysvalloissa. Hän perusti vuonna 1948 Lapin nukketeatterin ja kiersi esiintymässä syrjäkylissäkin porokyydillä. Mona Leo perusti vuonna 1951 kaksikielisen Helsingin Nukketeatteri - Helsingfors Dockteater´in. Hänen moderni ja runollinen nukketeatterityylinsä nosti suomalaisen nukketeatteritaiteen maailmanluokkaan. Nukketeatteriesityksiä nähtiin myös ensimmäistä kertaa tv-tuotantoina. Mona Leo nimitettiin vuonna 1976 Kansainvälisen nukketeatteriliiton UNIMAn kunniajäseneksi.
1950- ja 60-luvuilla alalla toimi monenlaisia tekijöitä: Suomalainen nukketeatteri perustettiin vuonna 1953 Helsinkiin, aloitteentekijänä oli Irina Batujeva. Ryhmä toimi uutterasti sekä Helsingissä että Suomen kiertueilla11 vuoden ajan ja teki myös televisionukketeatteria. Poliisien Nukketeatteri kiersi 1955- 1972 opetusautolla kouluissa, nuorisokerhoissa, sairaaloissa ja lastentarhoissa esittämässä valistavaa nukketeatteria käsinukeilla liikennekasvatuksen merkeissä. Vuonna 1961 Irja ja Matti Ranin perustivat Kasper-teatterin, joka esiintyi ahkerasti lastentarhoissa, erilaisissa tilaisuuksissa, Niksulan TV´ssä ja Kansallisteatterin järjestämissä lastentapahtumissa sekä opetuksellisissa lyhytelokuvissa.
MURROS 1970-LUVULLA
Päättäjät ja taidekriitikot eivät kuitenkaan arvostaneet taidemuotoa kovinkaan korkealle. Muutos kulttuuri- ja rahoituspolitiikassa tapahtui vasta 1970-luvun puolella, jolloin uudet ammattiteatterit alkoivat saada kotikunniltaan ja sittemmin valtiolta säännöllisiä vuotuisia toiminta-avustuksia. Nukketeatteri rantautui kuitenkin myös laitosteattereihin: ensimmäisenä oli Kuopion kaupunginteatteri. Kouvolassa syntyi Nokipojan nukketeatteri (Tuomas Palve, Martti ja Kaija Kainulainen), jonka esitykset liittyivät Kouvolan kaupunginteatterin ohjelmistoon. Ryhmä esiintyi ahkerasti myös televisiossa. Nukketeatteriasialla olivat myös mm. Oulun ja Rauman kaupunginteatterit sekä Imatran ja Joensuun kaupunginteatterit.UUDET AMMATTINUKKETEATTERIT SYNTYVÄT
1970-luvun alussa Suomessa heräsi todellinen kiinnostus lastenteatteria ja nukketeatteria kohtaan: Viisi uutta ammattinukketeatteria perustettiin eri puolille maata. Suomen valtio ja teattereiden kotikunnat myönsivät ensimmäistä kertaa vuosittaisia avustuksia alalle. |
| Kirsi Siren. Kuva: Nina Kellokumpu |
Teatteri Hevosenkenkä perustettiin vuonna 1975 Espooseen. Hevosenkengän taiteellisena johtajana on alusta alkaen toiminut Kirsi Siren (ent. Aropaltio), joka on kirjoittanut, dramatisoinut ja ohjannut teatterille lukuisia nukketeatteriesityksiä. Hän on toiminut myös Suomen UNIMAn ensimmäisenä puheenjohtajana vuonna 1984.
Vaasaan syntyi vuonna 1976 Nukketeatteri Peukalopotti. Kristiina Hurmerinnan johdolla Vaasasta tuli modernin nukketeatterin ja kansainvälisen nukketeatterifestivaalin tyyssija Suomessa. Vuonna 1987 perustettu uusi Pandoran näyttämö teki visuaalista ja yhteisöteatteria nuorille ja aikuisille. Ryhmittymä lopetti toimintansa vuonna 1996.
Nukketeatteri Sampo perustettiin vuonna 1977 Helsingissä. Teatterin perustajista Maija ja Bojan Baric tutustuivat opiskellessaan Prahassa. Maija Baric on kirjoittanut lukuisia nukketeatterikirjoja, kymmeniä nukketeatterinäytelmiä, säveltänyt ja sanoittanut lauluja sekä toiminut taidekasvattajana ja kouluttajana yli 30 vuoden ajan.
 |
| Mansi Stycz |
Teatterin perustajina olivat mm. edelleenkin johtajana toimiva
1970-luvulla aloitti nukketeatteriuransa myös Eeva-Liisa Holma-Kinnunen. Hän teki miehensä, kirjailija Raimo J. Kinnusen kanssa useita nukketeatterinäytelmiä Lahden kaupunginteatteriin. Televisiossa käynnistyi 1970-luvun lopulla Olli Löytösen ohjaama Pikku Kakkosen nukketeatterisarja, johon Eeva-Liisa Holma-Kinnunen teki legendaariset Karvakuonot, Ransun, Eno-Elmerin ja Rikun. Vakituinen nukketeatterinäyttämö perustettiin vuonna 1975 Sysmään, missä toimi vuoteen 2015 Nukketalo Musta ja Valkea Ratsu satoine nukkeineen ja esityksineen kautta vuoden.
Aktiiviset harrastajaryhmät
Harrastajanukketeatterikenttä toimi vilkkaasti jo 1970-luvulla, jolloin kirjastoihin syntyi useita nukketeatteriryhmiä. Niistä vanhin lienee Tuula Martikaisen vuonna 1973 Huittisissa käynnistämä, yhäkin aktiivisesti toimiva tamperelainen Nukketeatteri Nirunaru. Kallion kirjastossa työskennellyt Saara Kokkonen aloitti nukketeatterin tekemisen kollegoidensa kanssa jo vuonna 1969 kirjoittaen ja ohjaten kymmeniä näytelmiä aina vuoteen 1982 saakka. Hän kirjoitti myös kolme nukketeatterikirjaa. Myös seurakunnissa ja päiväkodeissa innostuttiin nukketeatterin tekemisestä. Harrastajille oli tarjolla monenlaisia kursseja ympäri Suomen: nukentekoa, nukettamista, valaistusta ja muita tarpeellisia taitoja opiskeltiin kansalais- ja työväenopistojen, seurakuntien ja alan ammattilaisten tarjoamilla lyhyillä kursseilla.Ruotsinkielinen kenttä voimistuu
Suomessa on Kalle Nyströmin ja Mona Leon jälkeen toiminut myös lukuisia muita ruotsinkielisiä nukketeatteritaiteilijoita, jotka ovat voimakkaasti vaikuttaneet alan kehitykseen: Vuonna 1960 Tammisaareen perustetun Skolteaternin (vuodesta 1993 Unga Teatern Espoossa) ohjelmistossa on kautta vuosikymmenten ollut useita nukketeatteriesityksiä. Skolteaternin johtajana kahteen otteeseen toiminut näyttelijä Margret von Martens (1935 – 2003) oli myös nukketeatterin tuntija ja nukkenäyttelijä, joka dramatisoi ja ohjasi useita nukketeatteriesityksiä. Skolteaternissa työskennellyt Marina Motaleff on ollut vuodesta 1975 lähtien mukana kymmenessä Skolteaternin / Unga Teaternin nukketeatteriproduktiossa sekä näyttelijänä, dramatisoijana että ohjaajana ja työskennellyt Svenska Teaternissa. Lisäksi hän on tehnyt omia sooloesityksiään ja ohjannut esityksiä lukuisille ryhmille ja sooloesiintyjille. Johanna Enckell on vaikuttanut nukketeatterikentällä erityisesti 1980- ja 90-luvuilla sekä näytelmien kirjoittajana, dramaturgina, visualisoijana että ohjaajana.1980-LUVULLA KOULUTUSTA, SOOLOTEATTEREITA JA UUSIA AMMATILLISIA RYHMIÄ
Valtion ja kuntien kulttuuripoliittinen asenne alkoi muuttua 1980-luvulla, jolloin nukketeatteria alettiin vihdoinkin pitää itsenäisenä taiteenlajina, vaikka sen saamat avustukset eivät nousseet yhtä suuriksi kuin draama- ja tanssiteatteriryhmien. Nukketeatteriesityksiä ryhdyttiin tekemään ja tarjoamaan säännöllisesti useissa kaupunginteattereissa vakituisen ohjelmiston osana: Kuopiossa ja Turussa esityksiä ohjasi Kaija Siikala, Lappeenrannassa, Joensuussa ja Hämeenlinnassa nukketeatterin tekijöinä toimivat talojen näyttelijät ja vierailijat. Laitosteatterit satsasivat mittaviinkin ja taiteellisesti haastaviin produktioihin. Lahden kaupunginteatterin ohjelmistoon tuli vuonna 1989 Johanna Enckellin aikuisille kirjoittama näytelmä Pyhän Birgitan kiusaukset, jonka ohjasi Eric Bass.Laajamittaista koulutusta
Suomen UNIMA järjesti yhteistyössä Teatterikoulun kanssa vuosittain lyhyitä täydennyskoulutuskursseja ja 1983 käynnistyi kahdeksan kuukauden mittainen alan työllistämiskurssi, joka innosti alalle uusia yrittäjiä. Pohjoismainen Teatterikomitea järjesti vuosina 1984 - 85 yhteispohjoismaisen ammattikurssin Suomen, Ruotsin, Tanskan, Norjan ja Islannin nukketeatteritaiteilijoille, jotka vaikuttivat suuresti kotimaissaan nukketeatteritaiteen kehitykseen. Vuonna 1987 Vaasassa käynnistettiin nelivuotinen periodimuotoinen nukketeatterikoulutus 60 osanottajalle Wroclawin nukketeatteri-instituutin opettajien johdolla. Oppi levisi maakuntiin ja useita uusia puoliammattimaisia nukketeatteriryhmiä syntyi eri puolille Suomea.Vuonna 1991 Kitta Sara kutsuttiin päätoimiseksi opettajaksi Turun Taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa alkaneeseen ammatilliseen nukketeatterikoulutukseen. Vuonna 1994 TuTVo muuttui ammattikorkeakouluksi ja Turun Taideakatemiassa käynnistyi 3,5-vuotinen nukketeatterialan ammattikoulutus, ainoa laatuaan Pohjois-Euroopassa. Kitta Sara siirtyi täydennyskoulutuksen puolelle ja ohjaamaan produktioita mm. Uudessakaupungissa toimivalle Kerttu Aaltosen Nukketeatteri Piironginlaatikolle.
Uusia toimijoita
Suomalainen nukketeatteritoiminta laajeni, yli 10 ammatillista soolonukketeatteria ja pientä ryhmää aloitti toimintansa eri puolilla Suomea. Säännöllisiä avustuksia nämä uudet riippumattomat toimijat eivät saaneet vaan rahoittivat toimintansa esityksillään.Kitta Sara perusti vuonna 1984 Turun nukketeatterin, joka sittemmin toimi nimellä Nukketeatteri Suomen Turku yli kuuden vuoden ajan. Vuonna 1988 Kitta Sara ja eestiläinen ohjaaja Rein Agur toteuttivat suurproduktion Daniel Hjort Turun Linnaan. Vuonna 1990 oli vuorossa Turun tuomiokirkko, jossa esitettyyn kärsimysnäytelmään Alussa oli sana osallistui kymmeniä tekijöitä.
Rainer Kaunisto aloitti nukketeatteriesitysten tekemisen vuonna 1973 toimiessaan näyttelijänä Imatran, Joensuun ja Jyväskylän kaupunginteattereissa aina vuoteen 1996 saakka. Nukketeatteri Rooma syntyi vuonna 1982 Kauniston omaksi sooloteatteriksi, joka muutti Helsinkiin vuonna 1997.
Juha Laukkanen perusti vuonna 1985 Kuopiossa sooloteatterinsa Sytkyt, kouluttautui sekä kotimaassa että Puolassa ja siirtyi Helsinkiin vuonna 1996. Ohjelmistossa on ollut myös useita nukkeoopperoita sekä aasialaisia esityksiä.
Oili Sadeojan soolonukketeatteri Teatteri Olga aloitti toimintansa vuonna 1987, hänen erikoisuutenaan oli kävelevä näyttämö. Vuonna 2001 Oili Sadeoja siirtyi Adultan Radio- ja Televisio-opiston aRTOn päätoimiseksi nukketeatteriopettajaksi ja Teatteri Olga lopetti toimintansa vuonna 2003.
Vuonna 1983 Leila Peltonen perusti Rovaniemelle Matkalaukkuteatterin, joka ammatillistui vuonna 1989. Sooloteatterin päätoiminta-alueiksi tulivat Lappi ja Pohjois-Kalotti. Vuosina 2001 - 2006 Leila Peltonen toimi Lapin läänintaiteilijana ja oli aloitteentekijänä Barentsin alueen nukketeatteriverkoston ja Lapin nukketeatteriyhdistyksen perustajamisessa. Matkalaukkuteatterin taiteelliseksi johtajaksi tuli vuonna 2009 Johanna Peltonen.
Vilkasta harrastajatoimintaa
1980-luvuilla perustettiin kymmeniä säännöllisesti toimivia harrastajanukketeattereita, mm. Dockteater Fågel Blå Ahvenanmaalle, Nukketeatterit Kuukkeli ja Kaarnikka Rovaniemelle, Vunukka ja Punahilkka Joensuuhun. Nukketeatteri Hupilainen on toiminut vuodesta 1984 lähtien Kangasalalla. Sen perustajat Sinikka Meurman ja Niina Kettunen-Niemi ovat myös organisoineet paikkakunnalla pidettävän harrastajateatterifestivaalin Kangasalan nukketeatteripäivät. Hupilaisella on nykyään oma Nukketeatteritalo Parvula.1990-LUVULLA UUSIA TEKIJÖITÄ JA FESTIVAALEJA
1990-luvun taitteessa nukketeatteritoiminta oli hyvin aktiivista eri puolilla Uuttamaata ja kaikkialla Suomessa sekä harrastaja- että ammattilaisryhmissä. Nukketeatterin aktivistit järjestivät 1990-luvulla kaksi mittavaa tapahtumaa, joilla nostettiin sekä alan näkyvyyttä että statusta päättäjien, suuren yleisön ja median suhteen: Vuonna 1992 Suomen UNIMA järjesti Helsingissä mittavan nukketeatterifestivaalin Arjunasta Ainoon. Vuonna 1999 pidettiin Opetusministeriön tuella valtakunnallinen Nukketeatteri ilossa ja surussa -teemavuosi ja Opetusministeriö asetti työryhmän selvittämään nukketeatterin statusta ja resursseja Suomessa. Nukketeatterit 2000 -mietinnössä ehdotettiin lukuisia toimenpiteitä taidealan aseman kehittämiseksi.Uusia nukketeatteriryhmiä syntyi eri puolille Suomea. Kati Andrianov ja Riku Laakkonen perustivat vuonna 1997 aikuisnukketeatteriin erikoistuneen Teatteri Ramppi & Kuumeen. Andrianov tutkii näyttämöanimaatiota ja tekee väitöskirjaansa Tampereen yliopistossa. Hän järjesti vuonna 2009 Tampereella Tutkivan teatterityön keskuksessa kansainvälisen Stage Animation -konferenssin. Brasiliasta Suomeen muuttanut Marco Pinto perusti vuonna 1997 sooloteatterinsa Turkuun. Turkuun asettuivat myös Pietarin taideakatemian nukketeatterilinjalla opiskelleet Sari Tirkkonen ja hakassialainen Karim Tsarkov, jotka perustivat Teatteri Taiga-Maton vuonna 1999.
Vuonna 1998 Oulu sai vihdoinkin oman ammattinukketeatterinsa: Pieksämäen ja Turun nukketeatterikoulutuksissa opiskellut Janne Kuustie perusti työryhmänsä kanssa Nukketeatteri Akseli Klonkin. Klonkilaisia toimii myös avantgarderyhmä Airopikissa. Teatteri esiintyy kesäisin Oulun Vauhtipuistossa Junateatterissa, joka rakennettiin nukketeatteriksi 1990-luvun alussa Pieksämäen nukketeatterikoulutuksessa. Janne Kuustie toimi 2005 - 2010 Suomen UNIMAn puheenjohtajana.
Akseli Klonk järjestää vuosittain lokakuun lopussa mittavan Kesäaika päättyy -monitaidetapahtuman ja Valtakunnallisen nukketeatterikilpailun.
UUSI VUOSITUHAT, YHÄ DYNAAMISEMPAA
Vuosituhannen vaihteessa suomalainen nukketeatterikenttä sai merkittävimmät tähänastiset nimitykset virallisen kulttuuripolitiikan kehyksissä. Nukketeatterin läänintaiteilijat aloittivat työskentelynsä: Leila Peltonen toimi Lapissa ja Hannu Räisä Hämeen alueella. Sittemmin viroissa ovat olleet Timo Väntsi Varsinais-Suomessa, Aapo Repo Pohjois-Savossa ja Jyrki Tamminen Pohjois-Karjalassa. Turun taideakatemian nukketeatterilinjalta valmistunut Roosa Halme työskenteli Satakunnassa nukketeatterin läänintaiteilijana. Katrina Andrianov toimii nykyisin Pohjois-Savossa läänintaiteilijana.Monia ammatillisia koulutuksia ja uusia tekijöitä, uusia ryhmittymiä
Alan koulutuskin vakiintui. Pieksämäellä 1994 aloitetusta harrastajille ja kasvattajille suunnatusta nukketeatterikoulutuksesta tuli vuonna 1998 teatterialan ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta, osaamisalana nukketeatteri. 2000-luvun taitteessa koulutuksen vetäjäksi Seurakunta-opistossa tuli Marja-Liisa Lintunen, nukketeatterialalla jo 40 vuotta toiminut ohjaajaveteraani. Tällä hetkellä pestiä hoitaa Hanna Amaringo.Tuusulassa (ja Helsingissä) toimineessa Adultan aRTO-opistossa järjestettiin vuosina 2001 -2008 aikuisopiskelijoille pitkäkestoista nukketeatterikoulutusta, jota veti alan veteraani Oili Sadeoja.
2000-luvun alussa perustettiin lukuisia uusia ammatillisia nukketeatteriryhmiä eri puolille Suomea, mm. Maija Keinäsen Teatteri Lempi ja Teija Muurisen (nyk. Sivula) Teatteri Helmi syntyivät Tuusulan aRTO-opiston nukketeatterikoulutuksen jälkeen. Eila Heinonen perusti Nukketeatteri Maahisen Kemiin ja myös Nukketalon. Mustan ja Valkoisen Teatterin perustivat vuonna 2002 Kamran Shamardanov ja Katri Lätt Imatralle, josta tuli myös kansainvälisen Mustan ja Valkoisen teatterifestivaalin tyyssija.
Turun taideakatemiassa jo vuonna 1994 alkanut nelivuotinen nukketeatterin ammattikoulutus jatkaa kansainvälisenä linjana vetäjinään Ari Ahlholm ja Anna Ivanova-Brashinskaya. Linjalta on valmistunut viitisenkymmentä uuden polven nukketeatterintekijää, jotka ovat perustaneet useita ryhmiä ja sooloteattereita eri puolille Suomea: mm. Elina Lajunen Nukkehallitus-ryhmän Helsinkiin, Elviira Davidow Nukketeatteri Katputlin Kajaaniin, Hannu Räisä Hämeen kuninkaallisen nukketeatterin, Terhi-Tuulia Lintukangas ja Timo Väntsi HOX-Companyn Turkuun, Merja Pöyhönen, Antti-Juhani Manninen ja Lotta Virtanen Kuuman Ankanpoikasen Turkuun, Emma Jussila-Scherman Kareluksen Lappeenrantaan, Aapo Repo Nukketeatteri Reaktorin Mikkeliin. Anna Louhelaisen ja Oswald Bastenin Nukketeatteri-Annos asettui Helsinkiin, kuin myös Maija Linturin ja Johanna Kultalan Kalteva Company ja Susanna Hemmilän, Anna Pelkosen et kumppaneiden BläkPox-kollektiivi. Porissa toimii Roosa Halmeen Palikkateatteri.
Muillekin paikkakunnille syntyi vapaita sooloteattereita, kuten Ilona Lehtorannan Teatteri Capelle Jyväskylään ja Kati-Aurora Kuuskosken Ouluun asettunut PROtotyypit. Tampereella toimii Matti Koskisen ja Anna-Liisa Tarvaisen Teatteri Vekkulikettu. Turun taideakatemiasta valmistunut Tessa Lepistö ja Teatteri Objekti on viime vuosina työskennellyt Norjassa. Sloveniaan on asettunut Teatteri Tunteenpalon Katja Kähkönen, Ranskasta löytyvät Laura Sillanpää ja Marja Nykänen.
Nukketeatteri on vallannut myös yhä useampien draamateattereiden näyttämöitä: Espoon, Turun ja Valkeakosken sekä Seinäjoen kaupunginteatterit sekä vapaista ryhmistä mm. Teatteri Juko ovat tarjonneet sekä lapsille että aikuisille suunnattuja nukketeatteriesityksiä. Ruotsinkielisellä puolella usealla teatterilla (Teater Geist, Teater Mars, Teater Taimine ja Åbo Svenska Teatern sekä Helsingin Svenska Teatern) on ollut ohjelmistossaan nukketeatteriesityksiä.
Suomenruotsalaisella kentällä nukketeatteria ovat tehneet mm. Anatomia Lear-työryhmä, jossa toimii mm. aRTOn nukketeatterikoulutuksen käynyt Heidi Fredriksson. Hän on perustanut turkulaisen Tiina Purasen kanssa FraktTeatern – RahtiTeatterin, jonka kotipaikka on Parainen.
 |
| Kuuma Ankanpoikanen: Kekkonen Kekkonen Kekkonen, kuva: Henrik Mikander. |
Vuonna 2012 perustettu Aura of Puppets -verkosto kattaa allensa koko Turun seudun ammattinukketeatteritoiminnan. Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä yli neljäkymmentä nukketeatteritaiteilijaa sekä heidän muodostamiaan työryhmiä sekä teattereita (mm. Kuuma Ankanpoikanen, Rahtiteatteri, Teatteri Sudenenne, TIP-Connection). Aura of Puppets tiedottaa Turun nukketeatteritapahtumista, ylläpitää yhteistä työtilaa, järjestää tuotannollisia puitteita sekä vuodesta 2016 alkaen toimii turkulaisten esitysten ja osaamisen agentuurina. Vireän esitystoiminnan ja erityisesti aikuisille suunnatun nukketeatterin ykkösnäyttämönä Turussatoimii Tehdas-teatteri, jota johtaa nukketeatteritaiteilija Timo Väntsi. Sen lisäksi nukketeatteria voi Turussa nähdä vierailulla lukuisilla eri näyttämöillä tai vaikkapa katukuvassa. Vuosittain järjestetään myös kansainvälinen nukketeatterifestivaali TIP-Fest, jonka taiteellisen johtoryhmän muodostavat tällä hetkellä Roosa Halme, Anna Nekrassova sekä Outi Sippola. Aura of Puppets palkittiin vuonna 2015 Olavi Veistäjän palkinnolla sekä Kritiikin punnuksilla.
Rovaniemellä toimiva Lapin nukketeatteriyhdistys, jonka hallituksessa ovat mm. Hanna Kyläniemi ja Johanna Salo, järjestää kursseja, esitystoimintaa ja tapahtumia, kuten kansainvälisen 7 sooloa - nukketeatterifestivaalin elo-syyskuussa. Toiminnan kotipesänä on ollut Rovaniemen nukketeatteritalo, jossa toiminta päättyy vuonna 2016.
Muita nukketeatteritaloja löytyy viideltä paikkakunnalta: Nukketeatteritalo Mundo Turussa, Nuketteri Perniössä, Parvula Kangasalalla, Nukkekoti Pieksämäellä, Musta ja Valkea Ratsu Sysmässä.
Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle on keskittynyt noin 40 eri sukupolvien nukketeatterintekijää.
 |
| Ilpo Mikkonen ja Anne Lihavainen. Kuva: Tiina Laukkanen. |
Poijun perustajaosakkaita ovat Bojan Baric / Marionettiteatteri Bojan Baric, Ilpo Mikkonen / Nukketeatteri PikkuKulkuri, Teija Muurinen / Teatteri Helmi, Anne Lihavainen / Nukketeatteri Ofelia ja Satu Paavola / RasaGroup sekä Heli Baric. Tällä hetkellä Nukketeatterikeskus Poijun PoijuPaikka -yhteistyö- ja verkostoitumisfoorumiin kuuluu noin 40 toimijaa, mm. Rene Baker, Elviira Davidow, Ishmael Falke, Titta Halinen, Susanna Hemmilä, Rainer Kaunisto, Maija Keinänen, Iida Vanttaja, Aapo Repo, Oili Sadeoja ja Timo Väntsi.
Poijulaisten lisäksi Helsingissä vaikuttaa muitakin vapaita nukketeatterintekijöitä, kuten Anneli Petris-Forsell ja jo vuonna 1984 Marionettiteatteri Pinokkion perustanut Juha Hirvonen.
Aktiivisia harrastajaryhmiä
Harrastajakentällä on lukuisia aktiivisia toimijoita kautta Suomen. Parikkalassa majaansa pitävä Kansan Raamattuseuran Nukketeatteri Sananjalka, jossa toimivat Helena Kaipio ja Merja Luukkonen, kiertää ahkerasti kaikkialla Suomessa. Salossa ja Perniössä toimivat Kaisa-Leena Kaarlosen luotsaamat Kaisan kontti, Nukketeatteri Saara ja Taikasauva. Espoon kaupunginkirjaston monikulttuurinen Nukketeatteri Krokeli tekee aktiivisesti esityksiä mm. suomeksi, ruotsiksi, somaliksi ja kurdiksi. Pohjoisin harrastajaryhmistä lienee Kolarissa toimiva Nukketeatteri Kompiainen. Joensuulainen Punahilkka jatkaa yhä 1980-luvulla alkanutta toimintaansa. Ja uusia harrastajateatteriryhmiä putkahtelee pitkin Suomea.NUKKETEATTERIKIRJALLISUUTTA
• AROPALTIO, Kirsi et al. Nukketeatteri ja naamioleikit. Helsinki: Otava, 1979• BARIC, Bojan - AUVINEN, Suvi. Sateenkaaren päässä – YK:n vuosituhatjulistus ja nukketeatteri. Helsinki: Ulkoministeriö, 2007
• BARIC, Maija - Kristiina Louhi. Nukketeatteria! Helsinki: Nukketeatteri Sampo, 1997
• BARIC, Maija - Kristiina Louhi. Puppet Theatre! Helsinki: Nukketeatteri Sampo, 2004 (Nukketeatteri Sampo on lisäksi kustantanut monia muitakin kirjoja, cd-levyjä ym. materiaalia)
• FALKE, Ishmael. Carrot, sticks and a Black Box - A Guide for the Practise of Contemporary Puppet Theatre. Turku: Sixfingers Theatre, 2011.
• FALKE, Ishmael. Keppi, porkkana ja musta laatikko! – nykynukketeatterin opaskirja. Turku: Sixfingers Theatre, 2011.
• HILTUNEN, Mirja - TORNIAINEN, Liisa (toim.). Naamionuken monet kasvot – Nukketeatteri yhteisöllisenä taidekasvattajana. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 1998
• HIRN, Sven. Nukketeatterimme varhaisvaiheet. Helsinki: SKS, 2010.
• KOKKONEN, Saara. Nukketeatteri elää. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1982
• NÄTTILÄ, Pertti – KINNUNEN, Raimo J. Ransu karvakuono. Helsinki: WSOY, 2002
• PELTONEN, Leila - TAWAST, Marjut (toim). Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä. Helsinki: LIKE, 2009.
• PYYSALO, Katri. Kaikenmaailman Kasperit – nukketeatteri museonäyttämöllä. Tampere: Nukke- ja pukumuseo, 2001
• RIIKONEN, Mervi. Värien ja varjojen näyttämö. Tampere: Cityoffset oy, 2000
• RÄISÄ, Hannu. Nasty Puppet nukketeatteritekniikoita. Helsinki: Johnny Kniga, 2009.
• MUURINEN, Teija, VÄNTSI, Timo ja WITTING Sari. Hoksnokka - Kirsti Huuhkan nukenrakennusohjeita. Helsinki: Draamatyö, 2012.
HUOM: Perusteellisempi kirjallisuusluettelo (vuoteen 2009 saakka) löytyy teoksen Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä sivuilta 317 – 320
